Täällä meidän korkeuksilla ja leveyksillä, siis Savon sydämessä maa oli aamulla valkoinen. Jo illalla ulkoillessa tuuli kovaa ja taivas heitti muutaman räntäkuuronkin niskaan ja ilma tuntui kolealta. Aamulla kuuden aikaan maa oli valkoisena lunta. Huonosti nukuttu yö, vielä flunssasta toipuvan vauvan vuoksi, oli kuin pois pyyhkäisty. Miten kaunis luonto ja maisema voikaan olla valkoisena. Teki mieli sytytellä kynttilöitä, kaivella kaapista glögit ja paistaa joulutortut... Hetken katselin lumoavaa maisemaa ja kaivauduin kuitenkin vielä takaisin peittojen väliin ja pienten, lämpöisten ihmisten kainaloon.
 |
| kuva via pinterest |
 |
| kuva via pinterest |
Aamulla kolmevuotias oli puoli kahdeksalta isänsä kanssa ulkona vääntämässä pienenpientä lumiukkoa. Kuvaa tuossa innostuksen ja riemunkiljahduksen välissä ei hoksattu ottaa. Nyt ukkokulta, siis se lumiukko :) näyttää jo sulaneen. Osa ihmisistä hytisee kylmässä ja haikailee mennyttä kesää. Meidän perhe etsii kaappien kätköistä innokkaana villahousuja ja rientää ulos.
p.s. Kiitos kaikille matkaan mukaan hypänneille lukijoille. Ihanaa että teitä alkaa ilmestyä, tervetuloa!
Let`s make memories together
Voi ihanaa, minäkin haluaisin herätä valkeaa maahan, mutta näillä leveyksillä (lue: Turku) ei luultavasti vielä ihan hetkeen sellaista tapahdu :D
VastaaPoistaNo ei varmaankaan ;) Jospa jouluksi kuitenkin, vaikka aika usein on saanut telkkarista katsoa lumetonta Turkua joulurauhanjulistuksesta. Mutta itse kyllä haaveilen aina Turun joulumarkkinoista.
PoistaAi että.. on se ensilumi aina yhtä huikea :)
VastaaPoistaOn se :) Nyt jotenkin pääsi yllättämään!
PoistaOi että, ensilumi <3 ..Sitä odotellessa tänne eteläänkin :)
VastaaPoista