Harmaa haaveilupäivä

Tuntuu että pilvet nuokkuvat ja viistävät maata. Keskipäivällä luulisi olevan jo illassa, niin harmaata ja sateista on. Itselläni on myös tänään vanhenpainvapaani viimeinen päivä. Vastasyntynyt pieni vauvani on kokenut yhdeksään kuukauteen jo kaikenlaista. Pippurinen hän on, oikein tyypillinen pikkuveli, veikeyttä katseessaan, tulisuutta luonteessaan. Kerrassaan rakastettava. Onneksi, onneksi hän saa olla vielä joitakin kuukausia kotihoidossa.Vuosikkaana, toivottavasti hieman valmiimpana vasta, aloittamaan päiväkotitaivalta. Aika näyttää, toiveet täyttää.

Onneksi loppuviikoksi ja eteenpäinkin on luvattu pakkasta.Vaikka valoa ei suoranaisesti lisää ole, tuntuu ilma raikkaammalta ja mieli virkeämmältä. Harmaa maa kaipaisi jo kuuraa suojakseen. 

Isompi poika on kerhossa leikkimässä, pienempi unillaan vaunuissa. 

Hetki siis minulle, kaivan isäinpäivän suklaan jämät kaapista ja kaadan mukillisen glögiä. Suvi Teräsniska soimaan ja hetki haaveilemaan.

 Ei aikaakaan, kun on jo joulu! Joulunaika, odotus, lämpö, lapset ja läheisyys.

Joulun odotukseen liittyy myös lisää vauvan odotuksia. Hyvä ystäväni saa ennen joulua kolmannen lapsensa, myös veljeni perheeseen odotellaan joulunlasta. Tulisipa joulusta valkoinen, pakkasyö ja pohjantuuli. Toisipa petteri tullessaan myös paketteja haikaralta.

Selailen täällä myös joululehtiä ja raapustan listaa mitä mieheni saa alkaa venerista leikkaamaan. Kävin kurkkaamassa jo kauneimpien joululaulujen päivämääriä ja joulunavauksia.

Arki etenee tällähetkellä viikko kerrallaan, muistakaa nauttia joulun odotukesta ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän liikkuvista tontuista. 

Mistä te haaveilette? 

Let`s make memories together