Keskellä marraskuun loskan ja pimeän on vähintäänkin jo aika paneutua jouluisiin tunnelmiin, valoihin, tuoksuihin ja musiikkiin. Viime viikonloppuna Isänpäivän aikaan tarttui mukaani äidille vietäväksi mäntykranssi.
instagram- seuraajat tiedättekin jo että pikkuhiljaa joulu alkaa hiipimään myös sisustuksen myötä kotiin.
Ensimmäiset piparitkin on jo maisteltu ja haisteltu. Pipareissa lienee parasta se tuoksu ja tunnelma niitä tehdessä. Vaikka työ onkin hieman askartelemista, palkitsee pienten leipureiden ilo ja riemu vaivannäön. Lapset leipoivat mummolassa, joten lienee jo aikakin ensiviikonloppuna kaipaa piparitaikina esiin kotonakin.
"Jos et tunne menneisyyttäsi, et myöskään ymmärrä tulevaisuutta". Isänpäivän juhliminen aloitettiin siis jo perjantaina käymällä hautausmaalla ja viemällä kynttilät jo pois nukkuneille isoukeille. Vaaria ja Ukkia ja tietenkin lasten isiä juhlittiin sitten riemukkaissa merkeissä pitkin viikonloppua. Onni on läheiset väliit perheeseen.
No eilen sitten, loskan keskeltä kaivauduttiin kotiin työstä ja päiväkodista. Väsytti, nälätti ja sukat olivat märkinä. Pikkukakkosen, syönnin ja pyykkivuoren purkamisen jälkeen istuttiin lasten kanssa alas ja esikoinen sai valita joululevykasasta ensimmäisen levyn mitä "tänä jouluna" soitettiin. Tälläkertaa valinta kohdistui Antii Tuiskuun ja siinä me sitten istuttiin ja kuunneltiin rauhoittavia sävelmiä - niin ja leikittiin legoilla. Pieniin asioihin ja hetkiin mahtuu välillä koko maailma :)
Huomaan että nyt olisikon jo aika keskittyä joulukortteihin. Blogiystävät ovat jo pitkään väsänneet toinen toistaan kauniimpia kortteja. Mitähän sitä tänä vuonna keksisi? Viime vuonna meillä seikkaili korteissa
tontut, epäilen kyllä että tänä vuonna tontut eivät ihan noin harmonisen rauhaisaan kuvaan asetu :) Jokos teillä on joulukortit tehtynä? Teettekö itse, kuvaatteko vai ostatteko kaupasta?
Pysytään linjoilla, Let`s make memories together.